Ensinnäkin olen kärsinyt nyt syksystä asti jatkuvasta yskästä. Lopulta sain itseni asian johdosta lääkärille ja lääkäri heitti ilmoille epäilyksen astmasta. Eihän tuo iso asia ole kun vertaa moneen muuhun sairauteen ja vaivaan, mutta silti se aiheutti pienen pelästyksen ja stressin poikasen. Tietoni astmasta on hyvin vajavaiset ja ekana mielen täytti huoli, yllätys, yllätys, siitä pitääkö tässä miettiä eläimistä luopumista, jos minulla nyt on se astma. Tietoa asiasta saatuani ei olo enää ole ollutkaan niin huolestunut. Allergioita minulla ei ole ollut ikinä eikä eläinten läsnäolo vaikuta yskääni ja ajoittaiseen ahdistukseen millään tavalla. Eli tuskin tässä täytyy edes miettiä näistä minulle erittäin tärkeistä eläimistä luopumista. Onneksi. Nyt vain odotellaan että saan tietoa parin viikon jaksosta jolloin saan jonkun "puhallussysteemin" ja lääkityksen kokeiluun ja sitten sen näkee onko astma vai jotain muuta. Oikeastaan odotan vain, että saadaan selville syy ja jotain helpotusta, yskä on ollut aika hermoja raastavaa, yöunet ovat kärsineet ja monet menot peruuntuneet ihan siitä syystä, että en haluaisi esim. minnekään luennoille tai kursseille tms. ihmisten keskuuteen köhimään ja häiritsemään. Periaatteessa olen valmis ottamaan vastaan minkä diagnoosin tahansa kunhan siihen löytyy myös apu.
Toisekseen minun viikonloppukurssini naivismin parissa peruuntui. Itse minä sen peruin ihan siitä syystä, että tarvikkeet jäivät hankkimatta, kiitos myöhässä tulleen materiaalilistan. Olisi pitänyt lähteä Turkuun asti ostelemaan tarvikkeita tai tilata netistä, mutta parin päivän varoitusajalla asia ei ole enää hoidettavissa. Vähän tässä kiukuttaa, mutta saanpahan keskittyä huomenna isän 80v -lahjan piirtämiseen ihan koko päivän. Olisi kuitenkin kiva oppia tuota akryylimaalaustekniikkaa. Ehkä pitäisi opetella vain itse ja etsiä netistä jotain ohjeita...Ja naivistista taidetta olisi ihana tehdä, sellaisesta taiteesta kun tulee aina hirveän hyvälle mielelle. :) Iloista ja ihanaa.
Ja kolmanneksi: minä harmaannun! Ikää on 36 vuotta ja värjäysmyrkkyjen värjäämien hiusten juurikasvu hohtaa hopeisena. Ei tämä minua harmittaisi jos jatkaisin tätä iänikuista värjäysoperaatiota, mutta minä en enää tahtoisi enkä jaksaisi. En luota ensinnäkään noihin myrkkyihin ja jotenkin olen nyt alkanut miettiä kaikkien kemikaalien vaikutusta tähän minun kroonistuneeseen yskäänikin. Onko tuo nyt kovin terveellistä minun keuhkoilleni hengitellä niitä höyryjä värjäyksen aikana? Puhumattakaan siitä mitä kaikkea siitä saa elimistöönsä muutenkin. Kuulostaa varmasti hysteeriseltä, mutta näitä juttuja miettii nykyään ihan eri tavalla kuin ennen. Ja onhan siinä se epäekologisuusaspektikin. Ja olisi sitä parempiakin rahanmenokohteita. En tiedä. Annanko itseni vain harmaantua alle nelikymppisenä ja olen hyvin epänuorekas hiusteni osalta? Vai jatkanko myrkkyjen läträämistä kuontalooni? Puuh. Miksi nyt yhtäkkiä pitääkin olla näin turhamainen? Nyt voisin haluta olla blondi.
Ja tänä iltana käperryn sohvannurkkaan viltin suojiin kuin pikkukissa konsanaan. On sellainen käperryttävä olo.
Heitä nurkkaan ainakin huolet harmaantumisesta! Entisellä poikaystävälläni oli ensimmäinen harmaa hius jo 25-vuotiaana (ja vuosien varrella ne lisääntyivät), nykyinen avomies on kaljuuntuvaa sorttia alle kolmekymppisenä. Mun mielestä kummassakaan ei ole mitään hävettävää, ja luonnollinen tukka on kaunis.
VastaaPoistaItse lopetin hiusteni värjäämisen puolitoista vuotta sitten (juurikin samoista syistä kuin mitä pohdit), ja pakko myöntää että siinä tuli välillä itku silmään kun se oma hiustenväri oli sitä perussuomalaista maantienharmaata (olin vuosia värjäillyt hiuksiani tummaksi). Nyt koko kuontalo alkaa olla omanvärinen, ja vaikka en vieläkään ole täysin sinut tämän värin kanssa, niin värjäämättömyyden huolettomuus on aivan omaa luokkaansa. Ei enää juurikasvua! Ja hiuksetkin ovat paremmassa kunnossa kuin vuosiin, eikä tarvitse käyttää hoitoainetta juuri koskaan.
Ja niin, hei vaan, tässä muutaman kuukauden blogiasi lukenut 27-vuotias nainen esittäytyy, täällä on aina niin ihana käydä lukemassa uusia juttuja kun kirjoitat niin mukavasti. :)
Ihana tuo teidän pikkukissa - täälläkin parhaillaan on kissa käpertyneenä sohvannurkkaan. :)
Minulla on astma, joten voin kokemuksesta sanoa, että sen kanssa oppii elämään. Toki myönnän, että kaipailen niitä aikoja jolloin oireilua ei ollut. Mutta edelleen esimerkiksi jatkan maratonjuoksuharrastustani:)
VastaaPoistaHiusväripohdintojesi kanssa olen samaa mieltä ja jos sairastat astmaa, niin kaikista kemikaalihöyryistä on hyvä pysytellä erosta.
Miehelläni harmaantuivat hiukset nuorella iällä ja ne näyttivät jo silloin hyvin tyylikkäiltä. Luonnon oma väritys on minusta aina kaunis.
Lapsellani on astma ja syyksi havaittiin "ulkohome" eli ulkona kaikkialla kesällä leijuva aiheuttaja. Ns. kesäastma. Hän valitsi siitä huolimatta eläintenhoitajan ammatin. Opiskelee juuri.
VastaaPoistaEhkä sinun pitää antaa hiustesi välillä levätä värjäyksistä. Laita juurikasvuun kevyttä sävytettä väliajaksi. Tai mistä minä tiedän, en ole asiantuntija : )
Henriikka, kiva nähdä taas uusia kasvoja. Ja kiva kuulla kun ihmiset tykkää käydä täällä lukemassa, piristää aina kummasti mieltä tuollainen palaute. :)
VastaaPoistaSussi ja Mayo, tuo astmaepäily ei enää ole onneksi vaivannut niin paljon mieltä kuin aluksi. Niin paljon kuullut kuitenkin huojentavia kokemuksia, että eiköhän tässä pärjäillä vaikka se astma -diagnoosi sieltä plärähtäisikin päällensä.
Ja ehkä tosiaan annan nyt hiusten värjäilyjen olla. Voihan se olla ihan mielenkiintoistakin nähdä mitä tuolta juuresta paljastaa kun antaa sen oman värin kunnolla kasvaa. :) Jos se on jotain ihan järkyttävää, niin sitten mietitään uudestaan. :D